Tällainen tiikeri valmistui jo tovi sitten lahjaksi pienelle syntymäpäiväsankarille. Tämä on ensimmäinen tekemäni amigurumi ja aikamoista näpertämistähän se oli, mutta lopputulos oli kyllä kaiken näpertelyn arvoista.

Ohjeen tiikeriin löysin netistä (Christel Krukkert / Tobias). Lankoina käytin Svarta Fåretin Candyä kätevien minikerien (10g) takia sekä Hjertegarnin Blend Bamboota, koska Candystä ei ollut sillä hetkellä kaikkia tarvittavia värejä saatavilla. Ihan mukavasti passasivat nuo langat keskenään.

Ensimmäisessä kuvassa vilahtavasta keltaisesta huivista tulee myöhemmin juttu vielä erikseen ohjeineen. :)

Ihanaa toukokuuta kaikille!

Aiemmin roskiksesta pelastettu vanerin pätkä päätyi paloiksi ja paloista Papi kokosi laatikon Kirpun kirjahyllyksi. Hopeisen värin laatikko sai parvekkeen betonipöydästä yli jääneen Taika-maalin avulla. Tämä on siis valmistunut alusta loppuun asti jämistä. :)

Tällainen laatikko on kyllä hirmuisen monikäyttöinen kaikenlaiseen säilytykseen! Toimii hienosti tällä tavalla sivuttain, pystyasennossa kätkee sisäänsä valtavan määrän tavaraa, pohjaan voi tarvittaessa kiinnittää renkaat helppoa liikuttelua varten ja voisihan tuohon nikkaroida vaikka vielä kannenkin (saranoilla tai ilman). Ennustankin tälle laatikolle hyvin pitkää ja vaiherikasta elämää!

(Kuvat on napsittu joskus talven pimeydessä vähän kolhuja saaneella linssillä, joten ne nyt on mitä on.)

Vaikka blogin kautta on saattanut saada sellaisen kuvan, että Kirpun vaatekaapista löytyy vain harmaata ja vähän lisää harmaata, eksyy sinne välillä vähän väriäkin. ;)

Mekot ovat tietenkin Mamin ompelemia. Printtikankaat löytyivät syksyllä Tampereen kädentaitomessuilta, toinen PaaPiin kojusta ja toinen Verson Puodilta. Näistä tehtyihin mekkoihin Mami teki kaavat itse muokkaamalla ja yhdistelemällä hyväksi havaittuja mekko- ja paitakaavoja. Kukkasametti on Inkurista ja siitä tehdyn mekon kaava on Ottobrestä.

Korppareilla kevään tulon huomaa ainakin näistä asioista: parveketuolien tuunaus on aloitettu liottelemalla umpeen maalattuja ruuveja tärpätillä, lankakaupasta valikoitui mukaan keväisiä pastellisävyjä, kevyempi kevätpipo on jo kovaa vauhtia valmistumassa ja Mamin ja Papin pihalle on ilmestynyt hiekkalaatikon raakile. Vaikka blogiin tulisi tekstejä vain harvakseltaan, kysymyksiä, toiveita tai palautetta saa silti laittaa kommentilla tai sähköpostilla. Yritän ne käydä säännöllisesti kurkkimassa joka tapauksessa. Tosin ehkäpä blogikin herää nyt talvihorroksestaan!

Nauttikaahan auringonpaisteesta - niin mekin tehdään! :)

Etsin eteiseen pitkään puista pienehköä liukuovellista kaappia kierrätyskeskuksista ja kirppareilta, jotta saisin kengät vikkelältä vauvalta kaappiin piiloon ja samalla eteisen aiempaa siistimmän näköiseksi. Mielikuvani mukaista kaappia ei löytynyt puisena, mutta alkutalvella löysin kierrätyskeskuksesta sopivasti hieman kuluneen, mutta muuten hyväkuntoisen lastulevyisen version.

Jos kaappi olisi ollut puuta, olisin hionut ja maalannut sen, mutta kaapin ollessa tosiaan jonkinlaista lastulevyä, päätin päällystää sen dc-fixillä. Dc-fix on käytännössä kontaktimuovia, jota saa monessa eri kuosissa ja omani löysin ihan Prismasta, eli ei tarvinnut edes rautakauppaan lähteä. Kaksi rullaa (rulla oli n.50cm x 2m) riitti tähän pieneen kaappiin ulkopuolelle joka sivulle, sisältä kaappi on entisellään. En ole aiemmin käyttänyt dc-fixiä, mutta päällystäminen sujui nopeasti ensikertalaiseltakin. Muovi on sen verran jämäkkää, että sen sai helposti siistiksi eikä sen alle jäänyt ilmakuplia. Ei tarvinnut yhtään tuskastella samalla tavalla kuin joskus aikoinaan kirjojen päällystämisen kanssa!

Päällystämisen jälkeen ruuvasin kaapin pohjaan Ikean valikoimasta löytyneet Capita-jalat. Kaapista puuttuu myös hylly, joten kyhäsin sinne nyt alkuun kenkälaatikoista teipin ja mattoveitsen avulla muutaman lokeron. Aika usein tällaiset mukamas "hetkelliset viritelmät" tuppaavat kyllä jäämään lopullisiksi… ;)

Jätin päällystäessä mahdollisimman vähän saumakohtia ja ne vähätkin pyrin sijoittamaan taakse tai pohjaan.

Ovi vedintä vaille valmiina.

Laitoin dc-fixin ensin urien päälle kokonaan ja vedin sen jälkeen mattoveitsellä urat uudestaan auki.

Oman asuntoni kiehtovimpia puolia on mielestäni sen hiukan erikoinen pohjaratkaisu, joka sisältää esimerkiksi käytännössä kolmionmuotoisen olohuoneen. Persoonallinen huonesuunnittelu aiheuttaa tosin välillä myös vähän päänvaivaa käytännöllisen sisustuksen kannalta, joten Papin puutyötaidoista on ollut suurta hyötyä, jotta neliöt on saatu tehokkaaseen käyttöön.

Olohuoneessa ainoa järkevä paikka tv-tasolle on lattiaan asti ulottuvan ikkunan edessä. Samaisella paikalla on kuitenkin myös vesikiertoinen lämpöpatteri, joten alusta asti oli selvää, ettei hommasta selvitä valmiskalusteilla. Suunnittelin tv-tason yhdessä Papin kanssa, toki mieheni mielipidettä kysyttiin myös. Halusin tv-tason olevan linjakas ja simppeli sekä peittävän samalla mielestäni hiukan epäesteettisen lämpöpatterin. (Olisin mielelläni peittänyt tv-tason uumeniin myös kaiuttimet ja muut laitteet, mutta tämä suunnitelma ei mennyt miehelleni läpi, koska ääni kärsii.)

Taso on tehty mäntyliimapuulevystä ja se on maalattu Tikkurilan Empirellä. Etuosan ritilä on tasossa kiinni magneeteilla, tosin sen paino lepää pienten tassujen varassa lattialla. Ritilä on helppo avata siivouksen ajaksi, mutta magneetit ovat kuitenkin niin napakat, ettei ritilä ole lapsen käsittelyssä liikahtanutkaan. Lisäksi ritilä ja avoin takaosa takaavat sen, että lämpö pääsee edelleen kiertämään hyvin ja valo tulee kauniisti myös tasoviritelmän läpi.

Korppareiden työpajalla on tällä hetkellä kunnostuksessa kasa Alvar Aallon tuoleja, mutta niiden valmistumista odotellessa kaivellaanpa tähän väliin hieman arkistojen kätköistä Ilmari Tapiovaaraa.

Tämä Domus on ostettu käytettynä ja kunnostettu verhoilemalla se mustalla nahkalla. Puuosat on vain putsattu huolella ja niiden kaunis patina sai jäädä sellaiselleen.

Tuolia kunnostettaessa piti ensin purkaa vanhat verhoilut ja pehmusteet pois. Tämän jälkeen istuinosan muutamat irralliset viilupalat paikattiin ja sekä istuimeen että selkänojaan liimattiin uudeksi pehmusteeksi solumuovia. Lopuksi tuoli verhoiltiin liimaamalla nahka solumuovin päälle.


Vaikka tuoli tuli verhoiltuna meille, se on ilmeisesti alkujaan ollut verhoilematon, joten sen kunnostaminen vaati hieman soveltamista. Selkänoja on nyt tehty kahdesta eri kappaleesta, joista taaimmainen on tehty itse ohuesta vanerista. Myös tähän toiseen osaan kiinnitettiin nahkaverhoilu, minkä jälkeen osat liitettiin yhteen lukkomuttereilla ja liimalla. (Kyllä, liimalla pääsee kunnostuksessa jo aika pitkälle...) Lukkomutterit menevät käsinojien läpi ja niitä varten piti tehdä reiät itse. Muutokset on pyritty toteuttamaan mahdollisimman uskollisesti Tapiovaaran suunnittelulle, joten selkänojan osien väliin laitettiin samanlainen tere ja käsinojien reiät on tehty samoihin kohtiin kuin verhoilluissa Domuksissa on muutenkin.

Mikäli Domus-tuolien kunnostus kiinnostaa, blogista löytyy postaus myös verhoilemattomasta valkoisesta Domuksesta.

Ei siitä kovin kauaa taida olla, kun totesin, ettei sinapinkeltainen ole kyllä yhtään mun juttuni. ”Siksak ei oikein iske” -lausahduksesta on vielä vähemmän. Jotenkin kummasti tämänhetkisessä lempihuivissani kuitenkin yhdistyvät nämä molemmat asiat… Hupsis. Lisäksi huivissa näkyy innostukseni epätasaisiin raitoihin. Inspiraatio erikokoisiin raitoihin syntyi itse asiassa jo kesällä Asuntomessujen Honka Savukvartsin veikeästä ulkolaudoituksesta, jossa oli käytetty kolmea erilevyistä lautaa.

Tein huivin Lämmin ilo -blogin ohjeella, muokkasin sen vain sopivan kokoiseksi. Suunnittelin huivista alun perin isompaa ja muhkeampaa, mutta tällainen siro ja helposti kaulalle sujautettava kaulurimalli sattuu nyt vain olemaan tavattoman kätevä. (Varsinkin kun pitää saada itsensä lisäksi lapsikin puettua lämpimästi ja mielellään ilman, että kummallekaan ehtii tulla hiki.) Lankana käytin Vikingin Babyull -merinovillalankaa, jota meni tähän yhteensä noin 110g. Merinovillan ansiosta huivi on mukavan lämmin keveydestään huolimatta. Vauvaneuleisiin suunniteltu lanka on lisäksi pehmeää, konepestävää ja kestää hyvin käyttöä.

Tykästyin tähän ohjeeseen ja huivimalliin kertaheitolla, joten veikkaanpa, että samasta ohjeesta varioituja siksak-huiveja tulee talven aikana ilmestymään tähän huusholliin useampia.


P.S. Jos siellä ruudun toisella puolella tulee mieleen jotain hyviä ”luotto-ohjeita” virkkuu- tai neuletöihin, ilmiantakaa ne ihmeessä kommenttiboksiin. :)