Korppareiden työpajalla on tällä hetkellä kunnostuksessa kasa Alvar Aallon tuoleja, mutta niiden valmistumista odotellessa kaivellaanpa tähän väliin hieman arkistojen kätköistä Ilmari Tapiovaaraa.

Tämä Domus on ostettu käytettynä ja kunnostettu verhoilemalla se mustalla nahkalla. Puuosat on vain putsattu huolella ja niiden kaunis patina sai jäädä sellaiselleen.

Tuolia kunnostettaessa piti ensin purkaa vanhat verhoilut ja pehmusteet pois. Tämän jälkeen istuinosan muutamat irralliset viilupalat paikattiin ja sekä istuimeen että selkänojaan liimattiin uudeksi pehmusteeksi solumuovia. Lopuksi tuoli verhoiltiin liimaamalla nahka solumuovin päälle.


Vaikka tuoli tuli verhoiltuna meille, se on ilmeisesti alkujaan ollut verhoilematon, joten sen kunnostaminen vaati hieman soveltamista. Selkänoja on nyt tehty kahdesta eri kappaleesta, joista taaimmainen on tehty itse ohuesta vanerista. Myös tähän toiseen osaan kiinnitettiin nahkaverhoilu, minkä jälkeen osat liitettiin yhteen lukkomuttereilla ja liimalla. (Kyllä, liimalla pääsee kunnostuksessa jo aika pitkälle...) Lukkomutterit menevät käsinojien läpi ja niitä varten piti tehdä reiät itse. Muutokset on pyritty toteuttamaan mahdollisimman uskollisesti Tapiovaaran suunnittelulle, joten selkänojan osien väliin laitettiin samanlainen tere ja käsinojien reiät on tehty samoihin kohtiin kuin verhoilluissa Domuksissa on muutenkin.

Mikäli Domus-tuolien kunnostus kiinnostaa, blogista löytyy postaus myös verhoilemattomasta valkoisesta Domuksesta.

Ei siitä kovin kauaa taida olla, kun totesin, ettei sinapinkeltainen ole kyllä yhtään mun juttuni. ”Siksak ei oikein iske” -lausahduksesta on vielä vähemmän. Jotenkin kummasti tämänhetkisessä lempihuivissani kuitenkin yhdistyvät nämä molemmat asiat… Hupsis. Lisäksi huivissa näkyy innostukseni epätasaisiin raitoihin. Inspiraatio erikokoisiin raitoihin syntyi itse asiassa jo kesällä Asuntomessujen Honka Savukvartsin veikeästä ulkolaudoituksesta, jossa oli käytetty kolmea erilevyistä lautaa.

Tein huivin Lämmin ilo -blogin ohjeella, muokkasin sen vain sopivan kokoiseksi. Suunnittelin huivista alun perin isompaa ja muhkeampaa, mutta tällainen siro ja helposti kaulalle sujautettava kaulurimalli sattuu nyt vain olemaan tavattoman kätevä. (Varsinkin kun pitää saada itsensä lisäksi lapsikin puettua lämpimästi ja mielellään ilman, että kummallekaan ehtii tulla hiki.) Lankana käytin Vikingin Babyull -merinovillalankaa, jota meni tähän yhteensä noin 110g. Merinovillan ansiosta huivi on mukavan lämmin keveydestään huolimatta. Vauvaneuleisiin suunniteltu lanka on lisäksi pehmeää, konepestävää ja kestää hyvin käyttöä.

Tykästyin tähän ohjeeseen ja huivimalliin kertaheitolla, joten veikkaanpa, että samasta ohjeesta varioituja siksak-huiveja tulee talven aikana ilmestymään tähän huusholliin useampia.


P.S. Jos siellä ruudun toisella puolella tulee mieleen jotain hyviä ”luotto-ohjeita” virkkuu- tai neuletöihin, ilmiantakaa ne ihmeessä kommenttiboksiin. :)

Isille. Jälkien viereen tuli lisäksi tekstiä.

Papille

Papalle

Oikein mainiota isänpäivää jokaiselle isälle ja isoisälle!

Kirpun isää sekä isoisejä Papia ja Pappaa lahjottiin tänään tällaisilla kangasvärein tuunatuilla t-paidoilla. Homma onnistui yllättävän näpsäkästi myös tuon himpun verran alle yksivuotiaankin kanssa! Tosin Mami toimi kyllä apukäsinä.

Maalaamiseen käytin Schjerningin Textil Color ja Textil Solid –kangasvärejä, joita löytyy ainakin askartelukaupoista. Color soveltuu vaaleille kankaille ja on koostumukseltaan juoksevampaa, kun taas Solid on nimensä mukaisesti jämäkämpää ja peittävämpää ja sopii näin ollen käytettäväksi myös tummemmille kankaille. Värejä on mahdollista sekoittaa keskenään, mutta näissä paidoissa on käytetty valmiita sävyjä: tummanharmaata, keltaista, kiiviä ja kyyhkynsinistä.

Ennen maalaamisen aloittamista kannattaa sujauttaa paitojen sisään jotain, mikä estää värin imeytymistä kankaan läpi paidan selkäpuolelle. Tähän soveltuu esimerkiksi folio, leivinpaperi tai muovipussi. Sekä itselle että lapselle kannattaa pukea varmuudeksi sellaiset vaatteet, joiden sotkeentuminen ei haittaa, ja lapsen kädet ja jalat suositellaan rasvaamaan, jotta kangasväri on helpompi pestä pois. Väri lähti kyllä rasvaamattakin hyvin saippualla iholta.

Levitin värin siveltimellä lapsen käteen (yksi käsi kerrallaan kaaoksen välttämiseksi) ja autoin painamaan sen kankaaseen. Myöhemmin painoin paitoihin vielä itse kirjainleimasimilla Kirpun nimen ja iän (isän paitaan isolla jälkien viereen, isoisien paitoihin pienellä alareunaan). Varsinkin pienillä leimasimilla oli tosin melko hankalaa saada aikaan siistiä jälkeä. Värin kuivuttua värjätyt kohdat täytyy silittää huolella, jotta väristä tulee pesunkestävä.

Sellaista tällä kertaa. Värikästä alkavaa viikkoa kaikille!

Metsästin koko kesän parvekkeelle sopivaa pientä pöytäryhmää. Oikeastaan koko homma lähti liikkeelle kahdesta upeasta keltaisesta puutuolista, jotka jätin ostamatta kierrätyskeskuksesta ja joita ei uusintareissulla tietenkään enää ollut. Harmittaa vieläkin. Samanlaisia, tai edes samantapaisia, ei löytynyt mistään, mutta olin päättänyt, että parvekkeelle pitää saada puutuolit ja joku kiva pikkupöytä. Kesän aikana parvekkeelle löytyi lopulta aivan erityylinen tuoli, ja syksyn kynnyksellä löytyi toinen samanlainen. Tuolit päätyvät vielä tuunaukseen jossain vaiheessa ennen ensi kesää.


Sopiva pöytä jäi silti uupumaan, joten se koitui lopulta Papin hommaksi. Betoni kiinnosti materiaalina, joten pöytälevy päädyttiin tekemään kuitubetonista. Pöydän jalat ovat puuta ja niihin halusin kokeilla Tikkurilan Taika-helmiäismaalia. (Olipa muuten hankalaa päättää, maalataanko puuosat hopealla vai kuparilla! Mies sitten lopulta auttoi ja valitsi hopean.)



Betonilevyn valamista varten tarvittiin muotti, joka tehtiin joskus aikoinaan ylimääräiseksi jääneestä hyllylevystä. Saumakohdat tukittiin silikonilla, mikä estää nesteen valumisen pois muotista ja samalla mukavasti pyöristää betoniin jääviä reunoja. Betonin sisälle aseteltiin vahvikkeeksi metalliverkko ja ilmakuplat taputeltiin pois. Betonilevyn kuivumisaika oli noin kolmisen päivää.
Maali paljastui hyvin paksuksi ja sitä olisikin mahdollisesti kannattanut tässä tapauksessa aavistuksen verran laimentaa. Toisaalta paksu ja helmiäishohtoinen maali olisi mahdollistanut myös maalin tekstuurilla leikittelemisen, joten maalin olisi voinut esimerkiksi töpöttää sienellä tai jättää tarkoituksella pensselin jälkiä sikin sokin. Taika-maali on vesiliukoista eikä sitä siis ole tarkoitettu ulkokalusteisiin, mutta eiköhän se kestä lasitetulla parvekkeella ihan tarpeeksi hyvin. Pöytä toimisi kyllä hienosti sivupöytänä sisälläkin, joten tarvittaessa sen voisi toki ottaa sisäkäyttöönkin.



On se hyvä saada parvekkeen pöytäryhmä kasaan näin lokakuussa… Noh, toisaaltahan se on vain asennekysymys, onko pahasti myöhässä vai ensi kesäksi hyvissä ajoin valmiina! ;)

Mielestäni parasta syyspuuhaa on nopeat neuleprojektit. Sellaiset, jotka eivät ehdi jäädä nurkkiin pyörimään keskeneräisinä, vaan valmistuvat yhdessä tai kahdessa illassa. Vielä entisestään neulomisen iloa lisäävät ehdottomasti laadukkaat langat ja puiset puikot!

Tämän syksyn ensimmäiset neulomukset olivat perheen pienimmälle. Pipo ja tuubihuivi on molemmat sovellettu omasta päästä ilman sen kummempia ohjeita. Piposta tein mahdollisimman simppelin, koska muhkea lanka ja rusetti ovat itsessään jo mielestäni tarpeeksi näyttäviä. Tuubista piti tulla alun perin ruudutettu, mutta ruudutus ei onnistunutkaan käytännössä ihan niin kuin olin sen mielessäni ajatellut, joten olkoon sitten raidallinen. Raidat on neulottu vikkel-tekniikalla, jonka ohje löytyy ainakin Jonna Hietalan Kerällä -kirjasta.

Käytin molemmissa Hjertegarnin Extrafine merino 70 –lankaa, joka on 100% merinovillaa. Se on ihanan muhkeaa ja todella pehmeää. Lanka ei tosin ole kovinkaan riittoisaa, pienen pipon sai juuri ja juuri tehtyä yhdestä kerästä (50g), kauluriin meni arviolta puolitoista kerää eli 75g. Muistaakseni samaista lankaa on saatavilla myös ohuempana versiona.

Vähän tekisi mieli neuloa itsellekin jotain yhtä lämmintä ja pehmeää!

Ennen

Jälkeen

Verhoilu vaihdettiin kankaasta aitoon nahkaan ja samalla vaihdettiin istuimen pehmusteetkin. Ruuvit on uusittu ja tuoli on maalattu. Toisena verhoiluvaihtoehtoina harkittiin kovasti myös vanhan nahkatakin uusiokäyttämistä tuolin päällisenä ja sitä kautta esimerkiksi saumakohtien sommittelua istuimeen pieneksi jujuksi. Tämä istuimeen lopulta päätynyt nahka oli kuitenkin niin ihanan pehmeää, ettei sitä voinut vastustaa.

Tässä tuolissa on jotain, joka kolahti minuun heti. Tuolin ikä ja tietty mystisyys kiehtovat minua ja nyt kokomustana se on mielestäni tavattoman kaunis.

Mitäs te tykkäätte tästä muodonmuutoksesta?

Täällä on nautittu elokuun ihanista hellepäivistä ja otettu ilo irti auringonpaisteesta. Syyskuun alun kunniaksi kurkataan kuitenkin jo vähän syksyyn. Syksyn Ottobretä selatessani hieman vihjasin Mamille, että Kirppu voisi tarvita syksyksi tuollaisen mekon, sillä ihastuin mekon kuosiin. Mami laittoi tuumasta toimeen ja hurautti mekon lisäksi samalla parit pökätkin!


Mekko
Kaavat: Muokattu Ottobren Classic Stripes -kaavasta
Kangas: Znok Design



Lököhousut
Kaavat: Ottobre Baggy Bottom
Kangas: Nosh Organics



Leggingsit
Kaavat: Ottobre Ruusunpuna
Kangas: Nosh Organics

Tilasin Mamilta Kirpulle syksyksi myös Noshin ohjeella tehdyn lippapipon. Pipoon sai näppärästä käytettyä muiden ompelusten jälkeen ylimääräisiksi jääneet kangassuikaleet.

Lippapipo
Kaavat: Nosh (kaavat ja ohjeet löydät tästä linkistä)
Kankaat: Nosh Organics ja Eurokangas
Tupsu: Jotain Novitan villasekoitelankaa kaapin kätköistä


P.S. Ei taida olla kovin hankala arvata, mikä mahtaa olla allekirjoittaneen lempiväri. ;)