Yleensä kesä tuo mukanaan väriloiston, mutta tämä kesä on tuntunut harvinaisen harmaalta. Ehkä siksi kaipaan enemmän väriä ympärilleni muilla keinoilla. Yksi hauska tapa saada lisää väriä synkkäänkin päivään, on kynsilakalla värjätyt astiat! Astiaksi käy mikä tahansa keraaminen astia, kuten kahvikuppi, lautanen, kulho tai vaikkapa kukkaruukku. Omani löysin kirpparilta. Värjättävän astian lisäksi tarvitset vain syvän kertakäyttölautasen, kynsilakkaa ja lämmintä vettä. Puutikusta voi olla apua, mutta se ei ole välttämätön.

Yhdellä värillä värjättynä

Ohjekin on mitä simppelein: Laita kertakäyttöastiaan lämmintä vettä. Tiputa veteen pari pisaraa kynsilakkaa ja tee halutessasi puutikulla jokin kuvio. Ei tosin kannata sekoittaa liikaa, sillä silloin kynsilakka jää tikkuun kiinni. Dippaa värjättävä astia veteen ja voilà! Kynsilakka tarttuu astiaan kalvomaisena. Lisää veteen kynsilakkaa ja toista värjäys, kunnes olet tyytyväinen värin määrään. Voit värjätä useammalla värillä joko yhtä aikaa tai peräjälkeen.

Kun olet saanut värjäyksen suoritettua, voit vielä siistiä värjäystulosta kynsilakanpoistoaineella. Itse poistin kynsilakat esimerkiksi mukin sisältä, pohjasta ja niistä kohdista, joista juodaan. Anna tämän jälkeen astian kuivua muutama tunti ja pese se sitten huolellisesti. Väri kestää hyvin ainakin tiskiharjapesua, pesemistä astianpesukoneessa en ole kokeillut. Eri kynsilakkojen pysyvyydessä on ilmeisesti hieman eroja, joten jos tuntuu, ettei väri meinaa pysyä, voit kokeilla levittää päälle vielä päällyslakkaa. Mikäli tulet myöhemmin toisiin aatoksiin tai kyllästyt valitsemaasi väriin, kynsilakanpoistoaineella värin saa pois useamman viikonkin jälkeen.

Papi puhui jonkin aikaa sitten itselleen ison pinon ravintolan remontissa ylimääräisiksi jääneitä pöytälevyjä ja pätkän ravintolan tiskiä. Levyt ovat todennäköisesti mahonkia ja tiski kirsikkapuuta. Ne olisivat päätyneet kaatopaikalle, ellei Papi olisi pyytänyt niitä itselleen uusiokäyttöön.


Saadusta puutavarasta on uusiokäytössä syntynyt muun muassa tällainen Papin suunnittelema ja toteuttama penkkinen, jonka istuinosaan käytettiin ravintolan tiskiä. Penkkinen on normaalia jakkaraa hieman leveämpi, mutta ei kuitenkaan niin leveä, että se voitaisiin laskea kunnon penkiksi. Se on siis pieni penkki eli penkkinen!



Puulevy on ensin sahattu muotoon, seuraavaksi on porattu kädensijojen aukot ja sen jälkeen hiottu niin kauan, että siihen on saatu halutunlainen pehmeä muotoilu. Lopuksi levy on vielä lakattu. Penkkisen jalkoina on käytetty vanhan kotimaisen syöttötuolin jalkoja. Jalat on maalattu mustaksi Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla.


Suunnitelmissa olisi tehdä samanlaisia penkkisiä muutama lisää. Vielä ei kuitenkaan ole päätetty, mitä jäljelle jäävistä syöttötuolien istuimista tehdään. Olisiko ehdotuksia?

Kuten muutkin suomalaiset vauvat, Kirppukin sai ennen syntymäänsä äitiyspakkauksen. Erona oli tosin se, ettei Kirpun pakkausta toimittanut Kela, vaan Mami. Makuupussi kuuluu oleellisena osana äitiyspakkaukseen, joten sellainen löytyi tietenkin myös Kirpun pakkauksesta. Makuupussin kaavat on otettu 80-luvulla äitiyspakkauksessa olleesta, hyväksi havaitusta vauvan makuupussista.


Lisäksi Kirppu sai makuupussiin yhteensopivan torkkupeiton. Sekä torkkupeiton että makuupussin päälliskankaana on Ulla-Maj Saarisen ihastuttavaa Hattarakekkerit kuosia.


Makuupussin vuorina on valkoista puuvillaa ja kankaiden väliin on ommeltu vanulevyä. Peiton toinen puoli on pehmeää fleeceä, ja sen reunat on huoliteltu kanttinauhalla.


Kirppu kiittää! Vinkkinä muuten hieman postauksen ulkopuolelta, että mikäli haluaisit ommella omalle tai lähipiirin pienokaiselle jotakin, mutta ompelutaidot mietityttävät, niin lakanat ovat helppoja aloituskohteita. Niihin ei tarvita kuin kiva kangas ja muutama simppeli sauma!

P.S. Bongaa kuvista innokas kuvausassistentti.

”Ei mennyt niin kuin Strömsössä” on kohtalaisen käytetty sanonta meidän perheessä. Sille oli käyttöä tämänkin projektin aikana useampaan otteeseen. Vitriinikaappi oli ensimmäinen tuunausprojektini taas pitkään aikaan, joten pientä alkukankeutta oli havaittavissa. Seuraavalla kerralla onnistuu varmasti jo vähän sujuvammin, ja sainpahan kaapin valmiiksi kuitenkin!


Kokopuinen kaappi oli alun perin käsittelemätön ja melko rähjäinen. Aloitin kunnostuksen putsaamalla ja hiomalla kaapin sekä paikkaamalla pahimmat epätasaisuudet puukitillä. Kaapin takavaneriin liimasin työpajalta löytyneestä puupalasta sirkkelöidyn siivun helpottamaan mahdollista seinäkiinnitystä. Lisäksi yksi kaapin nurkka hieman irvisti ja kaipasi pientä liimausta. Oksakohtiin laitoin oksalakkaa, minkä jälkeen kaappi pohjamaalattiin vesiohenteisella pohjamaalilla (Tikkurila Helmi). Käsittelemätön puu imaisi itseensä maalia melkoisen määrän. Jotta lopputuloksesta tulisi siisti, hioin ja pohjamaalasin kaapin osittain vielä toiseenkin kertaan.



Pohjamaalauksen ja hiomisen jälkeen maalasin kaapin kiiltävällä vesiohenteisella kalustemaalilla (Tikkurila Helmi). Maalikerrosten kuivuttua teippasin taustavaneriin summanmutikassa kuvion, jonka maalasin mustalla Helmi-maalilla sekä vedenvihreällä, mattaisella askartelumaalilla (Viva Decorin Chalky Vintage-Look, sävy aqua). Lisäksi saranat spray-maalattiin mustiksi.



Vinkkinä voisin sanoa sen verran, että Helmi-kalustemaalia käytettäessä kannattaa maalatun pinnan antaa kuivua vaakatasossa eikä yrittää maalata koko kaappia kerralla. Koska maali levittyy kauniin tasaisesti, se myös valuu melko helposti. Kannattaa myös suosiolla käyttää tuollaisen kuvion tekoon laadukasta maalarinteippiä tai rajausteippiä. Käytin kuvissa näkyvää mustaa sähköteippiä, koska halusin valkoisista osista hitusen ohuemmat. Teippi kuitenkin falskasi sen verran, ettei pari milliä ohuempi raita ollut kyllä korjailuun käytetyn ajan arvoinen.



Kuten sanottua, valmista tuli mutkista huolimatta. Tai ainakin melkein valmista. Ovet ja nupit kaipaavat vielä hieman hienosäätöä, joka tehdään vasta kaapin ollessa omalla paikallaan. Nyt pitäisi siis enää keksiä, minne kaappi sijoitetaan...

(Viva Decorilla tai Tikkurilalla ei ole mitään kytköksiä blogiin tai sen julkaisuihin. Helmi-sarjan maalit valikoituivat käyttöön osittain siksi, että niillä on Joutsenmerkki, osalla myös Avainlippu. Chalky Vintage-Lookista sen sijaan löytyi niin kiva sävy, että oli pakko ottaa testaukseen.)

Inspiraatiokuvia selatessani silmiini osui kuva taulusta, joka oli tehty sulattamalla föönillä väriliituja. Kirkkaat värit ja simppeli idea kiehtoivat, joten suuntasin lähimpään kierrätyskeskukseen hakemaan liituja. Ei muuta kuin kokeilemaan!


Testasin ensin sekä vahaliituja että öljypastelliliituja, koska halusin kokeilla käyttäytyvätkö ne kuumennettaessa eri tavalla. Suurimpana erona liiduissa tuntui olevan se, että vahaliitu suli nopeammin ja juoksevammaksi, kun taas öljypastelleilla sai aikaan paksumman tekstuurin. Testikierroksen perusteella päätin käyttää tällä kertaa vain vahaliituja, joilla sai helposti aikaan myös vesivärimäisempää jälkeä.


Ensin väriliidut liimataan kuumaliimalla, pikaliimalla tai muulla vastaavalla vieriviereen canvas-taulun yläreunaan tai haluttuun kuvioon. Vaihtoehtoisesti liidut voi kiinnittää liimalla tai teipillä erilliselle alustalle esimerkiksi pahvinpalaan tai kenkälaatikon kanteen taulun yläpuolelle, jolloin ne eivät jää tauluun näkyviin, mutta se vaatii jo vähän enemmän virittelyä (kuvassa on tehty näin, vaikka päädyin lopulta kiinnittämään liidut suoraan tauluun). Kun liidut on kiinnitetty, niitä kuumennetaan föönillä, kunnes ne alkavat sulaa ja valua. Föönaaminen sujuu helposti, kun laittaa taulun nojaamaan esimerkiksi seinää vasten sopivassa kulmassa. Liitu saattaa sulaessaan hieman roiskua, joten ympäristö kannattaa suojata.


Pieneen tauluun (20cm x 20cm) riittivät puolikkaat liidut oikein loistavasti, neljäsosillakin olisi pärjännyt. Puolikkaita liituja käytettäessä värit sekoittuvat helpommin toisiinsa, sillä fööni yltää puhaltamaan valuviin vanoihin. Mikäli haluaa välttää sekoittumista, kannattaa käyttää kokonaisia liituja, laittaa useampi samanvärinen vierekkäin ja asettaa liidut kärki alaspäin.


Harkitsen liimaavani tauluihin lisäksi vielä erikokoisia nappeja, kolmiulotteisia tarroja tai askartelukukkia, kimalteen lisääminenkin kävi mielessä. (Kaikkeenhan voi lisätä kimalletta ja nappeja!) Jääköön se kuitenkin toiseen kertaan. Sulaneet liidut jähmettyvät nopeasti, joten halutessaan taulun työstämistä voi jatkaa heti. Ennen seinälle ripustamista annoin taulujen kuitenkin varmuudeksi olla yön yli kuivumassa.


Kaiken kaikkiaan oikein mukava ja nopea puuha, jolla saa näyttävän lopputuloksen. Kerro, jos innostuit kokeilemaan!

Linnunpönttöjä on esitelty aiemmin jo täällä (osa 1) ja täällä (osa 2). Tämä lasinen linnunpönttö ansaitsi kuitenkin mielestäni kokonaan oman postauksen, joten se pääsi päätähdeksi tähän viimeiseen osaan.


Lasipöntön puuosat on otettu uusiokäyttöön mökillä olleesta, korjauskelvottomaan kuntoon rapistuneesta päästävedettävästä sohvasta. Messinkiosat on ostettu uusina rautakaupasta ja pesässä olevat kivet on kerätty matkamuistoiksi etelän hiekkarannoilta.


Kuvissa näkyy myös pöntön asukas eli kivistä ja rautalangasta tehty lintu. Lintu sai itse asiassa myöhemmin kaverikseen toisen linnun, Pummin, mutta Pummi ei osunut kuviin tällä kertaa. Lasipönttö kivilintuineen majailee sisätiloissa osana sisustusta.


Onko sinulla linnunpönttöä omalla pihallasi tai mökilläsi? Entäpä kotonasi sisustuselementtinä?

Vuosien saatossa Mamin ja Papin luokse on löytänyt tiensä usea 40- ja 50-luvun huonekalu. Sen ajan kalusteet sopivat hyvin toisiinsa ja niiden muotokieli miellyttää Mamin ja Papin silmää. Lempikalusteiden joukkoon lukeutuu muun muassa Ilmari Tapiovaaran Domus-tuoli. Domuksessa on hyvä istua ja se on kaunis klassikkotuoli. Yksi uudistuotannon Domus on kotiutettu kaupasta (tosin sekin käsinoja haljenneena ja korjattu itse), muuten on metsästetty vanhoja korjauskelpoisia kirppareilta.



Tämä Domus-tuoli on kirppislöytö. Löydettäessä tuoli oli niin vinksallaan, että se keikkui joka suuntaan ja yhden jalan alle mahtui laittamaan teippirullan. Lisäksi vanhoille Domus-tuoleille tyypilliseen tapaan istuinosan etureunassa oli halkeama, ja istuinosa oli muutoinkin hieman vaurioitunut.



Kunnostettaessa tuoli purettiin ensin osiin. Istuimen halkeama paikattiin ja irronneita viiluosia liimattiin, puristettiin, tasoitettiin ja hiottiin. Alun perin koivunvärinen tuoli hiottiin kauttaaltaan ja maalattiin valkoiseksi maaliruiskulla ja Tikkurilan kalustemaalilla. Samalla, kun tuoli koottiin uudestaan, se oikaistiin ja siihen vaihdettiin uudet ruuvit.




Kyllä nyt kelpaa istua!