Metsästin koko kesän parvekkeelle sopivaa pientä pöytäryhmää. Oikeastaan koko homma lähti liikkeelle kahdesta upeasta keltaisesta puutuolista, jotka jätin ostamatta kierrätyskeskuksesta ja joita ei uusintareissulla tietenkään enää ollut. Harmittaa vieläkin. Samanlaisia, tai edes samantapaisia, ei löytynyt mistään, mutta olin päättänyt, että parvekkeelle pitää saada puutuolit ja joku kiva pikkupöytä. Kesän aikana parvekkeelle löytyi lopulta aivan erityylinen tuoli, ja syksyn kynnyksellä löytyi toinen samanlainen. Tuolit päätyvät vielä tuunaukseen jossain vaiheessa ennen ensi kesää.


Sopiva pöytä jäi silti uupumaan, joten se koitui lopulta Papin hommaksi. Betoni kiinnosti materiaalina, joten pöytälevy päädyttiin tekemään kuitubetonista. Pöydän jalat ovat puuta ja niihin halusin kokeilla Tikkurilan Taika-helmiäismaalia. (Olipa muuten hankalaa päättää, maalataanko puuosat hopealla vai kuparilla! Mies sitten lopulta auttoi ja valitsi hopean.)



Betonilevyn valamista varten tarvittiin muotti, joka tehtiin joskus aikoinaan ylimääräiseksi jääneestä hyllylevystä. Saumakohdat tukittiin silikonilla, mikä estää nesteen valumisen pois muotista ja samalla mukavasti pyöristää betoniin jääviä reunoja. Betonin sisälle aseteltiin vahvikkeeksi metalliverkko ja ilmakuplat taputeltiin pois. Betonilevyn kuivumisaika oli noin kolmisen päivää.
Maali paljastui hyvin paksuksi ja sitä olisikin mahdollisesti kannattanut tässä tapauksessa aavistuksen verran laimentaa. Toisaalta paksu ja helmiäishohtoinen maali olisi mahdollistanut myös maalin tekstuurilla leikittelemisen, joten maalin olisi voinut esimerkiksi töpöttää sienellä tai jättää tarkoituksella pensselin jälkiä sikin sokin. Taika-maali on vesiliukoista eikä sitä siis ole tarkoitettu ulkokalusteisiin, mutta eiköhän se kestä lasitetulla parvekkeella ihan tarpeeksi hyvin. Pöytä toimisi kyllä hienosti sivupöytänä sisälläkin, joten tarvittaessa sen voisi toki ottaa sisäkäyttöönkin.



On se hyvä saada parvekkeen pöytäryhmä kasaan näin lokakuussa… Noh, toisaaltahan se on vain asennekysymys, onko pahasti myöhässä vai ensi kesäksi hyvissä ajoin valmiina! ;)

Mielestäni parasta syyspuuhaa on nopeat neuleprojektit. Sellaiset, jotka eivät ehdi jäädä nurkkiin pyörimään keskeneräisinä, vaan valmistuvat yhdessä tai kahdessa illassa. Vielä entisestään neulomisen iloa lisäävät ehdottomasti laadukkaat langat ja puiset puikot!

Tämän syksyn ensimmäiset neulomukset olivat perheen pienimmälle. Pipo ja tuubihuivi on molemmat sovellettu omasta päästä ilman sen kummempia ohjeita. Piposta tein mahdollisimman simppelin, koska muhkea lanka ja rusetti ovat itsessään jo mielestäni tarpeeksi näyttäviä. Tuubista piti tulla alun perin ruudutettu, mutta ruudutus ei onnistunutkaan käytännössä ihan niin kuin olin sen mielessäni ajatellut, joten olkoon sitten raidallinen. Raidat on neulottu vikkel-tekniikalla, jonka ohje löytyy ainakin Jonna Hietalan Kerällä -kirjasta.

Käytin molemmissa Hjertegarnin Extrafine merino 70 –lankaa, joka on 100% merinovillaa. Se on ihanan muhkeaa ja todella pehmeää. Lanka ei tosin ole kovinkaan riittoisaa, pienen pipon sai juuri ja juuri tehtyä yhdestä kerästä (50g), kauluriin meni arviolta puolitoista kerää eli 75g. Muistaakseni samaista lankaa on saatavilla myös ohuempana versiona.

Vähän tekisi mieli neuloa itsellekin jotain yhtä lämmintä ja pehmeää!